[TAPAHTUMA ALKANUT JA MAHDOLLISESTI MENNYT]
TEE UUSI TAPAHTUMAHAKU
Kevätkauden suosituimpiin näyttelyihin Helsingissä kuuluu Didrichsenin juhlanäyttely, joka avaa Reidar Särestöniemen monitahoista luontosuhdetta. Esimerkiksi lauantaina 15. helmikuuta Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä kävi hs.fi:n mukaan teoksia katsomassa reilut 1 200 ihmistä.
Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttely on esillä 8.2.–1.6.2025. Taiteilijan syntymän 100-vuotisjuhlanäyttely tarkastelee Särestöniemen taidetta tämän luontosuhteen näkökulmasta. Pääosaan nousevat samastumiskokemukset, luonnon kanssa rinnan eläminen ja ympäristönsuojelu.
Reidar Särestöniemi: Yhdessä yössä pohjatuuli puhalsi jängän kukkia täyteen / In one Night the North Wind Filled the Fen full of Flowers, 1971. Yksityiskokoelma / private collecti
Reidar Särestöniemi: Kuun valaisemat puut / Moonlit Trees, 1968. Didrichsenin taidemuseo / Didrichsen Art Museum.
Yhtä luonnon kanssa
Useissa Särestöniemen maisemallisissa teoksissa piirtyy esiin raja näkyvän ja katseen ulottumattomissa olevan välille. Horisontin tuolla puolen häämöttävä maailmanranta yhdistää tutun lähiympäristön suureen maailmaan. Samaan tapaan teosten yhteys luontoon on sekä käsinkosketeltavan suora että henkinen. Ympäristön tarkkailu ja siitä innoittuminen saavat rinnalleen kokemuksen, joka kurkottaa kohti laajempaa käsitystä itsen ja luonnon yhteydestä.
Teosten Lapin näkymät, vuodenkierron kuvaus ja eläinaiheet ovat suodattuneet Särestöniemen kokemuksen läpi ja nojaavat osin myös saamelaisiin ja lappilaisiin uskomuksiin. Taiteilija kuvaili samastuvansa luontoon, sulautuvansa tuntureihin ja jänkään sekä muuntuvansa milloin riekoksi, milloin ilvekseksi. Luontoyhteys oli itsetutkiskelua. Vuodenkierto on teoksissa voimakkaasti läsnä – maalaamalla taiteilija juhli lyhyttä, mutta intensiivistä valoisaa aikaa, enteili vuodenaikojen vaihtumista ja heijasteli omia tuntemuksiaan.
Luonnon hauraus
Särestöniemi otti 1970-luvulla Lapin teollistamissuunnitelmien myötä enenevissä määrin kantaa luonnonsuojelukysymyksiin. Uhka Särestön vieressä virtaavan Ounasjoen patoamisesta konkretisoi huolen. Julkisuuden henkilönä hän ilmaisi jatkuvasti tukensa ympäristöliikkeen toiminnalle.
Särestöniemi kantoi huolta eläinten elintilan kaventumisesta ja antoi teoksillaan hahmon katoavalle jängälle ja hakatuille puille. Tapporahan kannustamana metsästetty ja nurkkaan ajettu yksinäinen susi oli Särestöniemen omakuva. Hän koki monella tapaa olevansa sukupuuton uhkaama, lajinsa viimeinen.
Särestöniemi ja Didrichsenit
Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen vierailivat Reidar Särestöniemen luona Särestössä ensimmäistä kertaa vuonna 1968. Seuranneina vuosina he ostivat taiteilijalta useita teoksia. Didrichsenin taidemuseo järjesti 1970-luvulla yhdessä Särestöniemen kanssa useita yksityisnäyttelyitä.
Teoksiaan näyttelyyn ovat lainanneet Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Fortumin Taidesäätiö, Heinon taidesäätiö, Kansan Arkisto, Nordean Taidesäätiö, Villa Gyllenberg ja Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva. Lisäksi nähdään teoksia Didrichsenin taidemuseon kokoelmasta sekä lukuisista yksityiskokoelmista.
Syyskuussa 60 vuotta täyttävää Didrichsenin taidemuseota juhlitaan koko vuosi
Didrichsenin taidemuseon avautumisesta tulee 1. syyskuuta 2025 kuluneeksi 60 vuotta. Museota juhlitaan koko vuoden ajan. Näyttelyohjelman lisäksi juhlavuosi on täynnä tapahtumia ja kurkistuksia museon historiaan.
Näyttelyt 2025
7.9.2024–26.1.2025 Satumainen Carl-Henning Pedersen
8.2.–1.6.2025 Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100 vuotta
12.6.–28.9.2025 Didrichsenin taidemuseo 60 vuotta
17.10.2025–25.1.2026 Pro Arte – Antrei Hartikainen
Reidar Särestöniemestä on tulossa myös kirja
Reidar Särestöniemi (1925–1981) oli monien legendojen mies: värikäs hahmo, joka viihtyi lehtien palstoilla mutta asui tiettömän taipaleen takana Kittilän Kaukosessa. Värikkäitä olivat myös hänen Lapin luonnosta ammentavat teoksensa, joita ostava yleisö rakasti mutta taidepiirit hylkivät. Nykykatsojan on helppo nähdä maalausten toistuvana teemana miesten välinen rakkaus. Taiteilijan elinaikana tämä sivuutettiin ja vuosien suhde runoilija Yrjö Kaijärveen jäi salaisuudeksi: homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus.
Miksei Reidar Särestöniemestä ole tullut suurta suomalaista queer-taiteilijaa Tove Janssonin ja Touko Laaksosen rinnalle? Miksi Särestöniemen taide on niin kapeasti tulkittua ja isojen museoiden ylenkatsomaa? Perusteellisesti taustoitetussa elämäkerrassa kirjailija ja toimittaja Noora Vaarala purkaa myyttiä ”Lapin shamaanista” ja avaa samalla suomalaisen homouden historiaa 1960-70-luvuilta. Teos sisältää ennennäkemättömiä otteita Reidarin ja Yrjön kirjeenvaihdosta.
Kittilässä kasvaneelle Vaaralalle oman kylän legenda Särestöniemi oli pitkään itsestäänselvyys. Vasta aikuisena Vaarala ymmärsi, että hänen käsityksensä taiteilijasta oli pahasti pielessä.
– Halusin tällä kirjalla vaikuttaa mielikuviin Reidarista mutta myös mielikuviin Lapista, koska molemmat ovat vääristyneitä ja etelän median määrittämiä. Lappi nähdään usein häiritsevästi Etelä-Suomen resurssina, hiihtolomakohteena ja eksoottisena tarujen tyyssijana, Vaarala sanoo.
Kirjailija Noora Vaarala on kulttuuri- ja featuretoimittaja, jonka artikkeleita ovat julkaisseet mm. HS Teema, Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image ja Yle. Hän on aiemmin ollut mukana toimittamassa esseekokoelmaa Television lapset (Siltala 2019) ja tekstikokoelmaa Jotkut taas väittävät (Suomen kulttuurirahasto 2017).
Tapahtumat Näyttelyt
Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttely
ma 17.2. - su 1.6.Hintaluokka:
Tapahtuma verkossa
Tapahtumapaikka
| Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdenkuja 1 Helsinki Hotellit läheisyydessä  |
Didrichsenin taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa on vuonna 1965 perustettu ja keräilijäpariskunnan entinen koti Helsingin Kuusisaaressa.
Museossa järjestetään vuosittain 2–3 vaihtuvaa näyttelyä. Kokoelmiin kuuluu suomalaista ja kansainvälistä kuva- ja veistotaidetta sekä muinaisten korkeakulttuurien esineistöä. Rakennusta ympäröi julkinen veistospuisto, joka on aina avoinna.
Museorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell (Villa Didrichsen v. 1957 ja näyttelysiipi v. 1964). Rakennus edustaa puhdaslinjaista modernismia, jossa näkyvät myös kansainvälisen betonibrutalismin vaikutteet.
Didrichsenin taidemuseo KOHOKOHTIA
<a href="/tampere/ilmoita-tapahtuma/">Ilmoita tapahtuma tästä</a>
