Ravintoloitsijat ja salin hallinnoijat Kalle Viljakainen ja Mika Lintula ovat intohimoisia samppanjamiehiä. Nyt ravintolaan on saatu entistä makeampaa Barbier-Louvet-samppanjatalon LiVille luomaa Premier Cru -samppanjaa.

Ravintola LiVissä elämä on makeaa. Ravintola on nimittäin saanut valikoimaansa uuden, entistä makeamman Barbier-Louvet-samppanjatalon luoman uniikin Premier Cru -samppanjan. Kyseessä on jälleen varta vasten tamperelaisravintolalle valmistettu jalo juoma, jota siemaillaan vain ja ainoastaan ravintola LiVissä.

Kaikki alkoi siitä, kun ravintolan laatuviineistä villiintynyt tiimi tahtoi tarjottavakseen makeaa samppanjaa. Ajatuksena oli, että asiakkaat pääsisivät kokemaan samppanjan alkuperäisessä makeusmuodossaan. Kun samppanjan laillinen valmistus nykyisessä muodossaan aloitettiin Ranskassa vuoden 1730 paikkeilla, tehtiin ensimmäinen kuiva samppanja vasta 1874. Sitä ennen kuplivaiset olivat makeita tai vähintään puolikuivia, maultaan täyteläisempiä, pehmeämpiä ja runsaampia.

Ankaran ja tuloksettoman makean samppanjan metsästyksen jälkeen LiVistä alettiin ottaa yhteyksiä suoraan samppanjataloihin, jotta ravintolalle saataisiin aivan oma makea kuplivaisensa. Näin tapahtuikin, sillä Barbier-Louvet-samppanjatalon väki syttyi makeasta ehdotuksesta.

– He eivät olleet koskaan valmistaneet niin makeaa samppanjaa, mutta olivat heti valmiit kokeilemaan. Tuli sieltä tosin sellainenkin vitsikäs viesti, jossa kysyttiin ”kuka hullu näitä tilaa?”, ravintoloitsija-viinitaituri Mika Lintula nauraa.

Uutta kokeilevan yhteistyön hedelmänä syntyi 50g sokeria sisällään hellivää Premier Cru -samppanjaa. Pulloja tyhjennettiin ravintolassa nopsakkaan tahtiin esimerkiksi juustojen kanssa maistellen. LiV kaipasi kuitenkin vielä makeampaa, likimain äärirajoille menevää samppanjaa. Ja Barbier-Louvet vastasi valmistamalla 80g sokeria sisältävän herkun.

– Se sopii mainiosti jälkiruoille ja esimerkiksi foie gras’lle, Lintula vinkkaa.

Seuraavaksi ”samppanjahulluuden” ilmentymäksi hän nimeää 100-grammaisen samppanjan, jota on saatu ravintolaan jokusen pullon niin sanottu testierällinen.

– Satagrammainen sopii jopa suklaisille jälkiruoille todella, todella hienosti. Se on selvästi makea, mutta jälkimaussa pinot noirin hapokkuus ja runko tulevat toki esille. Kyseistä samppanjaa maistettiin täällä ensimmäistä kertaa samppanjaillassamme yhdessä asiakkaiden ja Barbier-Louvet’n viinintekijän kanssa.

– Olemme jo pyytäneet, että saisimme tätäkin kaupalliseen käyttöön, paljastaa Lintula livauttaen samaan hengenvetoon, että koe-erästa 120-grammaista samppanjaa on jo sovittu.

– Tiedostamme hyvin, ettei sokerin määrää voi loputtomiin lisätä, mutta haluamme mennä sinne äärirajoille. Ihmiset ovat ottaneet tämän 100-grammaisenkin samppanjan aivan loistavasti vastaan.

Kun LiViin tuli viime vuonna 50-grammainen samppanja, ei sitä saanut mistään muualta.

– Nyt olemme antaneet luvan myydä sitä Kauppahallissa Juustosopissa sekä La Marée -äyriäisravintolassa ja Hämeenlinnassa Nooran Viinibaarissa. Mutta 80-grammaista ei ole saatavilla missään muualla kuin meillä, kertoo Lintula.

Ja kun sitä 100-grammaista huikeutta LiViin saadaan, niin eipä satavarmasti ole sitäkään.

Teksti ja kuvat:Lifestyle Media Oy