Huurre on saanut keittiöönsä uuden päällikön, joka viljelee mökillä kasviksia ja keittiössä hilpeää huumoria. Hyvät raaka-aineet ovat lujasti arvostettuja aina olutta myöden, sillä keittiöpäällikkö Katja Rämö mielii lorautella maltaista tuopposten ohella myös ruokaan.
Hiljattain Huurteeseen saapunut Rämö ei ole riehaantunut laittamaan listaa tyystin uusiksi, vaan on lähtenyt tuomaan omaa kädenjälkeään esille muun muassa reseptiikkaa muovaillen ja suomalaisuutta korostaen. Uutena tulokkaana Huurteen listalla onkin meksikolaismaut syrjäyttänyt Suomi-plätteri.
Rämö on maatilan ja kokkiäidin kasvatteja, joten arvostus kotimaista ruokaa ja sen raaka-aineita kohtaan on saatu jo äidinmaidossa.
– Minulla on vahva rakkaus ruoan alkuperään ja tykkään itsekin viljellä mökilläni lapsuudenkotini lähistöllä Turengissa. Siellä on monenlaista viljelypalstaa. Oman kodin parvekkeella kasvatan esimerkiksi yrttejä, kertoo Rämö.
– Kun käy hakemassa perunaa omalta pellolta, pesee, keittää ja sitten syö, niin kyllähän siinä on aivan eri tunne kuin jonkun pussin avaamisessa. Sillä on minulle iso merkitys.
Etenkin erilaisten lihojen kanssa touhuaminen eri käsittelymenetelmineen on Rämön ominta alaa. Siinäkin alkuperä ja eläimen arvostus nousevat pintaan.
– Sitä arvostaa ja kunnioittaa lihaa raaka-aineena ihan eri tavalla, kun näkee eläinten kasvavan. Se lihankimpale ei ole tullut tyhjästä siihen leikkuulaudalle, se on hyvä tiedostaa.
Rämön rakkaus ruokaan on palanut iloisella liekillä jo lapsesta alkaen äidin höyryävien patojen äärellä.
– Äiti on ammatiltaan suurtalouspuolen esimies ja nykyään tuotekehityspuolen hommissa. Hän on aina tehnyt ihan tajuttoman hyvää ruokaa. En vieläkään osaa itse tehdä parempaa!
Hyvät raaka-aineet ovat Rämölle tärkeitä. Niihin lukeutuu myös olut.
– Minua innostaa oluenteon jälkituotteiden hyödyntäminen ja oluen lisääminen ruokaan. Olen aina tykännyt tehdä hyvin tuhteja ja hyvin suomalaisia lihapatoja, joten syksyn listalta saattaa hyvinkin löytyä oluella ryyditetty lihapata, tuumii Rämö.
Huurteella onkin omaa oluttuotantoa, jota osaltaan sitten patoihin lorautella.
– Pyrimme siihen, että hanasta löytyy aina 3 omaa olutta, mutta tilanteet toki elävät, ravintolapäällikkö Helga Kaislo kertoo.
Valikoimassa on myös muiden pienpanimoiden oluita.
– Aina kun tulee vastaan joku hyvien tuotteiden jännä panimo tai vaikka yksittäinen mielenkiintoisen tarinan olut, niin sellaisia napsitaan meille. Erät saattavat olla tosi pieniäkin, joten valikoima voi vaihdella nopeaan tahtiin.
Kesällä Huurteen kukkealla terassilla kippistellään oluiden ohella erilaisilla cocktaileilla, kuplivilla sekä siidereistään tunnetun Nude-panimon sangrialla, joka on passeli helteessä ja hilpeässä seurassa nautittuna. Hilpeää on meno Huurteessa myös henkilökunnan osalta.
– Paljon tulee palautetta siitä, että täällä on tosi kiva istuskella ja kuunnella, kun teillä on hauskaa töissä. Avokeittiössä kun työskentelee, niin vähän pitää vaan varoa, etteivät ronskit jutut kuulu, Rämö nauraa.
– Mutta mielestäni parasta Huurteessa on juuri se hyvä henki. Meillä on kaikilla kivaa töissä, mitä arvostan tosi paljon.
Rämölle tullaan herkästi jutustelemaan myös siksi, että kokkivermeisiin sonnustautuneenakin jotkut tunnistavat hänet Sohvaperunat-ohjelman Tampere-kaveriparivaljakosta. Huurteen avokeittiöstä kuuluvat lystit jutut ovat siis maanlaajuisestikin tunnettuja.
Työntekijäpulaa poteva ravintola-ala on rankkuudestaan huolimatta Rämölle rakas. Yksi parhaita puolia onkin juuri hyvä työyhteisö.
– Haluan ehdottomasti kannustaa nuoria tulemaan alalle! Tämä on raskas käsityöammatti ja ihan jatkuvaa kehittymistä kaikilla, mutta mitä kauemmin alalla on, sitä palkitsevampaakin se on. Nuorempana itseäni turhautti, kun en kokenut osaavani riittävästi, mutta kun sitten tapahtui se valaistuminen, että oikeasti huomasikin jo pärjäävänsä, työ muuttui tosi kivaksi. Työkaverit ovat myös osaltaan tosi tärkeä ja kannustava tekijä. Ravintolaporukkaa tiiviimpää yhteisöä saa hakea, summaa Rämö iloisesti.
Teksti ja kuvat: Lifestyle Media Oy
