Winebridgen annosmaut sinkoilevat listalle aivan ympäri maailmaa. Hiljattain keittiöön on saatu osuva kokkivahvistus, jolla on ranskalaisten Michelin-tähtiravintoloiden vankka tekniikkatausta ja taiwanilaisen ruokakulttuurin elämäniloinen asenne ruokaa kohtaan. Ja makukokemuksia sekä keittiöosaamista yllättävistäkin maista.
Marco Kanieckia osuvampaa keittiötaituria on vaikea kansainvälisen Winebridgen keittiöön kuvitella. Hän on suorittanut tutkintonsa Ranskassa ja työskennellyt Pariisin Michelin-tähditetyissä huippuravintoloissa tekniikoita hioen, mutta ammentanut makuja niin töissä kuin vapaallakin Taiwanista Japaniin, Venäjältä Suomen kokkimaajoukkueeseen asti. Kanieckilla on myös kondiittorikoulutus. Eikä ihme, sillä makea loppu on keittiötaiturin mielestä erittäin tärkeä osa ateriaa.
– Jälkiruoka on tärkeä. Jos syö vaikka neljän, viiden ruokalajin menun, niin alkuruokaa ei välttämättä muista. Jälkiruoan muistaa aina, se on aterian huipennus. Ja jos se onkin huono, niin koko aterian muistaa huonona, tinkimättömästi työhönsä suhtautuva Kaniecki tuumaa.
Winebridgessä Kaniecki pääsee keittämään monipuolisesti. On aasialaisia tapaksia katkarapu-porsasnyytteineen, espanjalainen patatas bravas, alsacelainen flammkuchen, argentiinalaista locro-pataa, Thai Sticky Rice Mango -thaimaalaisjälkiruokaa… Kanieckin synnyinmaan Ranskan ruokia ovat esimerkiksi kala-äyriäiskeitto bouillabaisse, paneroitu ja voissa paistettu siikaa meunière ja crêpes suzette eli appelsiiniohukaiset.
Ranska on eurooppalaisen ruokakulttuurin kehtoja, mutta Kanieckin lopullinen ruokarakkaus ja into lähteä alalle syttyi kuitenkin vasta ulkomailla, kun hän muutti 19-vuotiaana Taiwaniin.
– Asuin 1,5 vuotta Taiwanissa. Ruoka oli siellä todella tärkeä osa ihmisten elämää, tärkeämpi kuin ranskalaisille. Se oli erikoinen kokemus. Meni minne vaan, niin aina syötiin. Jopa leffaan mennessä otettiin katuruokaa mukaan, jaettiin ja syötiin siellä. Taiwanissa tuli sellainen tunne, että haluaisin tuoda sitä iloa ruoasta kaikille ihmisille, Kaniecki muistelee.
Venäjän kautta Ranskaan palattuaan Kaniecki aloittikin opinnot Grégoire-Ferrandissa ja työskenteli Pariisissa Michelin-tähditetyissä ravintoloissa.
– Välillä oli rankkaa ja vaikeita päiviä. Siellä oppi kuitenkin loppujen lopuksi niin paljon, että se kannatti. Tekniikkaa, tarkkuutta, työssä jaksamista ja tietynlaista nöyryyttä.
Työskentely Michelin-ravintoloissa oli hierarkista ja täynnä lukemattomia toistoja Suomeen verrattuna aivan valtavan keittiökoneiston osana. Kanieckin ensimmäisen työpaikan keittiössä toimi 50-päinen kokkiarmeija, mikä näkyi myös hinnoissa.
– Crêpes suzette maksoi siellä 90 euroa. Meillä se melkein sama annos maksaa 10 euroa, että tervetuloa maistamaan, Kaniecki hymyilee veikeästi.
Flammkuchen annoskokonaisuus lahjakorttina
Teksti ja kuvat: Ronja Honko, Lifestyle Media Oy
