Valtteri ”Molekyyli” Mäkelä on sheikannut 20 vuotta Tampereen baaritiskien takana sekä voitokkaissa cocktail-kisoissa, kokenut yökerhoalan nousukiidon ja murroksen. Nykyään hän toimii Original Sokos Hotel Ilveksen osastopäällikkönä vastaten Pub Ukko Nooasta, Ilves Bar & Night -yökerhosta sekä Amarillosta. Kaikki alkoi kuitenkin upseerikerholta.
Valtteri Mäkelä syntyi tunnettuun elokuvasukuun, josta löytyy elokuvaneuvoksiakin kaksin kappalein. Pikkupoikana hän tiirasi elokuvia puolisalaa elokuvateatteri Hällän projektorihuoneen suojista, jos ikä ei vielä riittänyt salin puolelle. Muun muassa Parikan Talvisodan Mäkelä katsoi komeasti ensi-iltanäytöksessä vuonna 1989.
Ensikosketus ravintola-alaan tuli sekin maanpuolustusmerkeissä.
– Olin 21-vuotiaana töissä Porin Prikaatissa. Siellä oli meneillään iso sotaharjoitus, jonka aikana minulta kysyttiin haluaisinko lähteä illaksi upseerikerholle tarjoilemaan.
– Olin aivan ummikko, enkä tiennyt kossuvissystä saati gin tonicista mitään. Baarikokemusta kun ei ollut ehtinyt nuorelle pojalle kertyä. Ilta kuitenkin sujui mukavasti, mistä jäi sellainen pieni innostuksen kipinä kytemään, muistelee Mäkelä.
Maanpuolustuskorkeakoulun opinnoista ja ammattiupseerin urasta haaveillut Mäkelä päätyi lopulta opiskelemaan kansainvälisen kaupan ja hallintotieteiden AMK-opintoja Tampereelle syksyllä 2005. Jo saman vuoden keväällä hän aloitti toisenlaiset opinnot ravintolassa, yökerho Sokerissa.
– Sokerissa tajusin heti ensimmäisen kuukauden aikana, että tämä on minun juttuni. Se iski kovaa, se omalta tuntuva asiakaspalvelutyö, Mäkelä kuvailee kehuen vuolaasti myös paikan työyhteisöä.
– Olin alkuun vähän sellainen elvistelijä ja kukkopoika, mutta yksi oppi-isistäni, Petri ”Pexe” Kainulainen, palautti minut onneksi hyvin pian maanpinnalle, muistelee Mäkelä hymyillen.
Vampyyriksikin veikeästi tituleerattu Mäkelä kokee, että hänen vähäisestä unentarpeestaan sekä hyvästä toimintakyvystään paineen alla on ollut alusta asti hyötyä alalla toimiessa.
– Kaikkea sattuu! Kassakoneet kyykkäävät, kuormat eivät tulekaan tai täytyy tehdä nopeita saikkupaikkauksia. Vaaditaan nopeita liikkeitä ja tilanteen mukaan myös pitempiä päiviä, sillä silloin täytyy painaa, kun asiakkaita on. Ja aina kun muut juhlivat, me olemme töissä.
Etenkin yöravintoloiden nousukiitokaudella se tarkoitti paljon muutakin kuin töissä vietettyjä viikonloppuja, vappuja ja uusiavuosia.
– Kun Cabaret avattiin vuonna 2006 Sokerin tilalle, paikka oli auki seitsemänä päivänä viikossa neljään asti aamuyöllä. Ensimmäisen vuoden ajan jono kulki joka päivä Laukontorille saakka, Mäkelä muistelee yökerhobuumin villejä vuosia, joina ei painettu pitkää päivää, vaan pitkää yötä.
Mäkelä kuvaileekin ravintolatyötä pikemminkin elämäntapa-alaksi, joka vaatii oikeanlaista asennetta ja persoonaakin. Sitä hän haluaa viestiä myös alalle aikoville.
– Jos nämä asiat sisäistää ja kokee edelleen alan itselleen sopivaksi, niin kannattaa vaan lähteä rohkeasti oppimaan. Jokainen ravintola ja päivä on erilainen, jokaisesta paikasta oppii jotain uutta.
Vaikka Mäkelä tunsi ravintola-alan omakseen heti, eivät vanhemmat aluksi olleet mielissään poikansa urapolusta, joka lopulta keskeytti opinnot tieltään. Kun esimiehensä puoliväkisin cocktail-kisoihin usuttama Mäkelä pääsi Bols Bartender of The Year -finaaliin ja sijoittui heti ensimmäisessä juomakisassaan kakkoseksi, alkoi asenne kuitenkin muuttua. Poikahan oli selvästi tekemisessään taitava.
Kisamenestyksen myötä Mäkelä sai nimeä sekä kutsuja uusiin työtehtäviin.
Parin Helsingissä vietetyn Royal Onnela -vuoden aikana syntyi myös Molekyyli.
– Sain Molekyyli-nimen kollegalta, joka seurasi sifoneilla, jäällä ja gt-geelillä leikkimistäni. Olen nimestä kyllä ihan ylpeä, pidän sitä meriittinä. Hörppyjen hifistelyhän on lähellä sydäntäni, virnistää Mäkelä.
Helsingin vuosien jälkeen hän muutti Sedu Koskisen SK-ravintolat-yökerhoimperiumin sisällä ravintolapäälliköksi Tampereelle toimien lopulta Suomen Onnelat Oy:n aluepäällikkönä maakunnissakin. Tuona aikana avattiin esimerkiksi Komia-ravintolat Kokkolaan ja Seinäjoelle yhdessä Duudsonien kanssa.
SK-ravintolat ostaneen Night People Groupin rokkibaari Raideri taas synnytettiin minibudjetilla ja henkilökunnan remonttituella kaupungin kärkibaariksi, joka voitti City-lehden vuoden 2013 äänestyksessä heti neljä eri kategoriaa: Paras baari, Paras tulokas, Paras kortteliravintola ja Paras henkilökunta.
– Tuona aikana Tuula Kukkonen ja Timo Nyyssönen ovat opettaneet minulle yöravintolapuolesta eniten, summaa Mäkelä.
Teemu ”Pampa” Aaltosen ravintolapäällikköleivissä Mäkelä puolestaan koki muun muassa 3500-4000 asiakkaan Blockfestien jatkoja, jotka levittäytyivät Miami-ravintolasta baareineen ja dj-pyörityksineen Koskikeskuksen käytävällekin.
– Noina vuosina ennestään hyvä resilienssini kasvoi mittaa. Silloin myös opin Pampalta paljon muun muassa kateajattelusta.
Toisenlaista resilienssiä tarvittiin, kun korona pysäytti yökerhotoiminnan pitkäksi aikaa. Vaikeiden aikojen keskellä löytyi kuitenkin rakkaus ja syntyi perhe. Perhe-elämä ja lapsen kasvun seuraaminen ovatkin Mäkelälle erittäin tärkeitä ja maadoittavia tekijöitä.
Pitkään vastapainoa ravintolatyölle kaupungin valoissa ja hälyssä ovat tuoneet myös reserviläistoiminta sekä erityisesti luonnossa liikkuminen ja metsästys itse koulutettujen seisovien lintukoirien kanssa.
– Se on tullut minulle tullut ihan verenperintönä. Suvussani on kaksi Olympia-ampujaakin. Metsästän lähinnä peuroja sekä kauriita täällä etelässä, riekkoja pohjoisessa. Kun perhettä ei vielä ollut, vietin aina lomani Lapin luonnossa ja mökissä ilman juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia. Siellä on ihmisen hyvä olla.
Epäilemättä lintukoirankin.
Mäkelän harrastuksiin kuuluu myös amerikkalainen viski eli bourbon. Joskin harvakseltaan ja pienin maistelutilkoin.
– Pexe yritti aikanaan opettaa skotlantilaisten savuviskien saloja, mutta ne eivät minuun koskaan iskeneet. Niiden sijaan löysin bourbonit. Minulla on kotona tällä hetkellä noin 50 pullon kokoelma.
Bourbonit näkyvät ja maistuvat sattuneesta syystä myös Pub Ukko Nooan valikoimassa.
– Meillä on Suomen suurin valikoima amerikkalaisia viskejä, parhaillaan 31 erilaista hyllyssä. Siinä on lähestulkoon kaikki bourbonit, mitä saa Suomesta hankittua.
Mäkelän myötä Ukko Nooa sai cocktail-listankin. Uudistuneen Ilves Bar & Night -yökerhon puolella taas päivitetään cocktail-valikoimaa vähintään kerran vuodessa.
– Nightin henkilökunta saa vapaasti kehittää ja ehdottaa cocktaileja, käytän vain veto-oikeuttani, valottaa useita kisoja voittanut cocktail-konkari.
Onpa Mäkelä pokaalipuuhien lisäksi päässyt cocktaileineen myös ympäri maailmaa baarimestareita esille nostaneeseen Galliano Guida II -kirjaan kolmen muun suomalaisen joukossa. Maine on toki kiirinyt laajalle muutenkin: Molekyyli pompsahtelee esille esimerkiksi pubivisojen kysymyksissä.
Tampereen iltaravintolakimara on kehittynyt paljon viime vuosina. Mäkelä on mielissään myös hyvästä yhteishengestä, mikä lähitienoon baarien kesken vallitsee. Kilpailuasetelmien ja kyräilyn sijaan naapuriravintoloita suositellaan ja kehutaan. Monipuolisen olutvalikoiman ystävät ohjataan Konttoriin, persoonallista seurustelubaaria janoavat Boomersiin, yöpalaa kaipaavat Sailor’siin, yömyssyilijät Ukko Nooaan ja yökiitäjät Ilves Bar & Nightiin. Monipuolinen, laadukas ja persoonallinen baaritarjonta on kaikkien etu.
Vaikka yökerhoelämä on läpi viikon juhlittujen alan villien vuosien jälkeen keskittynyt viikonloppuihin, luottaa Mäkelä edelleen vahvasti valojen välkkeen, drinkkitaituroinnin ja musiikin jumalten lumovoimaan. Ilves Bar & Night onkin hiljattain aloittanut menestyksekkäät, house-henkiset VeloClub-illat.
Laatu ja persoona painavat vaakakupissa, kun jatkopaikkoja kaupungin yössä valitaan. Tärkeimmäksi erottautumiskeinoksi pitkällä aikavälillä Mäkelä näkee nimenomaan hyvän palvelun, sillä puitteita voi pystyttää periaatteessa kuka vaan.
– Palvelukulttuuri ja palveluasenne ovat meille erittäin tärkeitä tekijöitä ihan koko henkilökunnan osalta ovimiehestä tiskille asti. Tehtävämme on asiakkaiden onnellistaminen, kuvailee Mäkelä ja kertoo Ilves Bar & Nightin saaneenkin palvelustaan paljon positiviivsta palautetta.
Mäkelä saapui Sokos Hotel Ilvekseen vuonna 2022, eli ilvestelyä on takana jo 3,5 vuotta. Hyvän työyhteisön lisäksi Mäkelä arvostaa sitä, että asiakkaiden viihtyvyyden lisäksi talossa panostetaan myös henkilöstön hyvinvointiin.
– Olen juuri nyt hyvässä paikassa elämässäni. Minulla on oikeastaan jäljellä enää vain yksi uratavoite, toimia jonain päivänä hotellinjohtajana. Varmaa on, että MaRa-alalta en tule lähtemään kuin vasta eläkkeelle. Olen Molekyyli loppuun saakka.
Original Sokos Hotel Ilves, Hatanpään valtatie 1
Teksti: Ronja Honko, Kohokohdat.fi
