Kuopiossa maamerkki, vuonna 1931 avattu Muikkuravintola Sampo on vaikuttava esimerkki jatkuvuudesta ravintola-alalla.
Se pätee niin ravintolan jo miltei vuosisadan mittaiseen elinkaareen kuin kymmenien vuosien pituiseen ravintolan johtamiseen, josta on ollut ”viime päivinä” – melkein kolmekymmenen vuoden aikana Sampon asiakkaille hyvinkin tutuksi tullut ravintolapäällikkö Ari Kuurne.
Eläkkeelle siirtynyt ravintolapäällikkö on nyt oikea mies esittelemään ravintolan, sillä Kuurne poseeraa nyt Sampon legendaarisen muikkuannoksen kanssa jo siviilivermeissä.
Kuurne paljastaa klassikkoravintola Sampon salaisuuden
Vuonna 1931 avattu kuopiolainen muikkuruokiin erikoistunut ravintola, jonka perusti Osuusliike Työkansa. Sampo on palkittu vuonna 1994 muikkuruoistaan Suomen Paras muikkuravintola -palkinnolla.
Sampon pitkän suosion takana on aito paikallisuus ja teeskentelemättömyys sekä näistä ansioista syntyvä omintakeinen ja vilpitön tunnelma, joka saa asiakkaat nauttimaan olostaan ja tulemaan ravintolaan yhä uudelleen syömään, juomaan ja viihtymään.
– Kuopiolaisuus on läsnä hyvällä tavalla, Kuurne arvioi.
– Sampossa tunnelma on helposti lähestyttävä ja palvelu konstailematonta. Kaikkia palvellaan yhtä hyvin riippumatta siitä, onko kyseessä valtion johtoon kuuluva asiakas vai naapuritalossa asusteleva työmies.
Myös jatkuvuudella ja pysyvyyden tunteen välittämisellä asiakkaille on Kuurneen mielestä oma merkityksensä vuodesta toiseen kestäneessä menestyksessä.
– Sampossa tietää mitä saa. Kodikas sisustus on pysynyt samanlaisena jo vuosikymmeniä, ja ruokalista on ollut yhtä annosta lukuun ottamatta koskematon vuodesta 1978.
Sampo on ollut savolainen kapakka, jossa tarjotaan hyvää savolaista muikkuruokaa, on painotus siirtynyt ajan mittaan yhä enemmän kapakasta ruokapaikaksi.
Sampo on muuttunut vuosien saatossa, vaikka se onkin edelleen sama ravintola
Kuurneen aloittaessa työnsä Sampossa oli ravintola tunnettu jo entuudestaan muikkupaikkana. Se oli tosin ajautunut alamäkeen ja oli uhkana, että siitä sukeutuisi pikkuhiljaa kaljakuppila. Suunnitelmia oli laadittu myös sen varalle, että Samposta tehtäisiin pizzeria.
– Niihin aikoihin, kun siirryin Sampoon, oli Kuopiossa sanonta; lähdetään Sampoon muikuille. Sillä tarkoitettiin kuitenkin syömisen sijaan raskasta juomista. Nämä uutterasti kuppia kallistelleet seurueet yrittivätkin jossain määrin valloittaa ravintolaa, Kuurne kertoo.
Aloittaessaan ravintolan pyörittämisen melkein kolmekymmentä vuotta sitten, Kuurne muistelee, että sen verran rähjäinen paikka oli, että luutunjäljetkin erottuivat lattiasta. Totesin vain ravintolaa silmäiltyäni, että näyttää tässä hommia olevan. Jos saisi pari päivää miettiä asiaa.
Suunta kuitenkin muuttui Kuurneen ohjauksessa. Vaikka hänen mukaansa Sampo on ollut savolainen kapakka, jossa tarjotaan hyvää savolaista muikkuruokaa, on painotus siirtynyt ajan mittaan yhä enemmän kapakasta ruokapaikaksi.
– Vaikka Sampossa ruokapuoli on tullut niin vahvaksi, ettei kapakasta voi ihan enää puhua, juuttuu Sampoon edelleenkin lasillisen ääreen helposti, Kuurne pohtii.
– Ajantaju häviää ja yksi jos toinenkin tuopponen saattaa tulla kumotuksi tarinoiden lomassa.
Sampossa viihtymistä säestää edelleen perinteinen jukeboksi, jolla voi laittaa seurustelun taustalle soimaan vanhoja kotimaisia klassikoita, vaikkapa Olavi Virtaa tai Esa Pakarista.
– Se on osa Sampon tunnelmaa, Kuurne toteaa.
