Hän on säkenöivä persoona ja maineikas kokki, joka on utelias elämälle ja ruoalle. Kesällä avattavan Pikkubistro Kattilan osakas ja keittiömestari Silvia del Carmen Castano suhtautuu ruokaan intohimolla, mitä hän pitääkin kokin ammatissa toimimisen perusedellytyksenä. Pitkälti luomuinen Kattila tulee saamaan keittiömestarin ja syksyllä starttaava kotikokeille suunnattu kokkikoulu vetäjän, joka valmistaa ruokaa kuin tekisi sitä perheelleen. Ja odottaa kurssilaisiltakin rakkautta ruokaan, ei teknistä ennakko-osaamista.
Kun kasvaa kulinaristiperheessä, jossa isän suku on Espanjasta ja äidin suku Italiasta, imee ruokarakkauden jo äidinmaidosta. Silvia kasvoi kahden vahvan ruokakulttuurin sekoituksessa, jossa ruokaa ja raaka-aineita arvostettiin suuresti.
– Isovanhempani kokkasivat jumalaisesti! Myös isäni kestitsi mielellään vieraita huolella ja jopa kirjoitti menut muistiin, ettei olisi tarjonnut samoja ruokia toista kertaa. Laitoin myös mielelläni ruokaa pikkutytöstä asti äidin kanssa. Muistan nousseeni jakkaralle ylettääkseni työtasolle valmistamaan gnoccheja hänen kanssaan. Rakastin ruokaa alusta lähtien, Silvia kuvailee.
Argentiinan auringon alla asuvalle Silvialle ruoka oli rakas harrastus, joka lopulta veikin kokonaan mennessään. Lääketieteen opinnot jäivät, kun hän oli kotona hoitamassa kahta ensimmäistä lastaan. Englanninkielen opettajaksi hän valmistui. Kolmannen tyttären syntymän jälkeen Silvia erosi miehestään ja oli risteyskohdassa elämässään. Silloin hänen äitinsä totesi, että jos tytär kerran rakastaa ruoanlaittoa ja osaa opettaa, hänen pitäisi lähteä opiskelemaan ruoanlaittoa ja opettaa sitä sitten.
– Äiti kysyi minulta, mikä on paras kokkikoulu. Vastasin, että Le Cordon Bleu Pariisissa, tietenkin. Ja äiti sanoi: ”Mene sinne! Minä hoidan lapsia!”
Sillä äidin upealla omalle tielle kannustuksella Silvia oli matkalla kohti Pariisia nopeammin kuin oikeastaan ehti tajutakaan. Hän ei tuntenut kaupungista ketään, eikä juurikaan osannut ranskaa, mutta sisulla, taidolla ja palavalla innostuksella nainen suoritti tutkintonsa sekä harjoittelunsa Michelin-tähditetyissä ravintoloissa. Kun hän palasi Argentiinaan, hän alkoi vetää valtavassa kotikeittiössään kursseja kotikokeille ja osaamistaan syventäville ammattilaisille. Suosion myötä syntyi oma kokkikoulu, jota hän johti lähes 20 vuoden ajan. Samalla hän kierteli ympäri maailmaa konsultoimassa tasokkaita ravintoloita, kouluttamassa keittiöhenkilökuntaa ja järjestämässä ruokatapahtumia. Niin myös Suomessa vuonna 2005, kun hänet kutsuttiin ensimmäistä kertaa tänne. Parin menestyksekkään työvisiitin jälkeen Silvia myös jäi Suomeen juuri siitä syystä, mistä niin moni tänne aurinkoisista maista muuttanut kokki: rakkaudesta.
– Menin lopulta naimisiin ensimmäisen suomalaisen kanssa jonka tapasin! Silvia nauraa ja muistelee lentokenttäkohtaamista, joka vuosien jälkeen teki hänestä tamperelaisen.
Ruoka on kulttuuria ja rakkautta
Silvia on yksi Culinary Academy of Americas (ACLA) -järjestön perustajajäseniä ja Gastronomic Restaurateurs Association of America (AREGALA) -järjestön varapresidentti. Tietouden jakaminen ja ruokakulttuurin levittäminen on hänelle todella tärkeää. Silvia myös tähdentää ruoan olevan erottamaton osa jokaisen maan kulttuuria.
– Ruoka on osa kulttuuria. Se ON kulttuuria. Ja ymmärtämällä omaa historiaamme, ymmärrämme myöskin paremmin sitä ruokaa, mitä syömme.
Silvia peräänkuuluttaa painokkaasti palavaa intoa, oppimisen janoa ja kipinää ruoanvalmistukseen. Jopa enemmän kuin teknistä suorittamista.
– Minulle täydellisyys ruoanlaitossa on pienimpienkin yksityiskohtien huomioimista ja sydämellä kokkaamista. Toisen ruokkiminenhan on etenkin naiselle rakkauden teko. Kun äiti valmistaa ruokaa lapselleen, se on rakkautta ensimmäisestä vauvalle tarjotusta hedelmäsoseesta alkaen. Se on mielestäni myös asenne, joka kokilla pitää olla: kunnioitusta asiakasta ja intohimoa ruoanvalmistusta kohtaan. Mennessäni ravintolaan näen annoksesta heti, onko se tehty intohimolla vai ei. Ei sen tarvitse olla hienostunut annos. Myös voileivän voi valmistaa huolella ja tunteella. Omalla persoonalla.
Silviaa on kannustettu toteuttamaan unelmiaan ja niin hän tekee myös toisille mm. opettamisen muodossa. Tulevassa harrastajakokeille suunnatussa koulussa ruokaa valmistetaan hyvin rennosti, mutta Silvia on kouluttanut paljon myös ammattilaisia. Osittain senkin myötä hän on huolissaan siitä kuvasta, jonka media antaa kokin työstä ja ruoanvalmistusmenetelmistä lähtien. Monet nuoret haluavat hehkutetuksi nousseelle alalle ymmärtämättä kuinka rankka se todellisuudessa on.
– Kokit työskentelevät pitkää päivää kuumissa keittiöissä silloin kun muut juhlivat ja ovat vapaalla. Jotta sitä jaksaisi, pitää olla intohimoa ja kutsumusta ruoanlaittoon. Minä koen olevani siunattu ja etuoikeutettu, kun voin tehdä työkseni sitä mitä rakastan.
Teksti: Ronja Honko, Lifestyle Media Oy
