Tolvilan Kartano

Pappi Jarmo Latvanen ja hänen psykologivaimonsa Pirjo ymmärtävät niin ihmisten kuin eläintenkin mielenmaisemaa. Ensimmäiset Tolvilan Kartanon tiluksilla laiduntavat lampaat olivat naapurin, mutta lopulta lampaat veivät sielunpaimenen myös lammaspaimenen uralle: omat määkijät saatiin 2007. Alusta asti eettisyys ja ekologisuus ovat olleet tärkeitä tekijöitä. Niihin sanoihin sisältyy mm. oikea ruokinta, mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen ja eläintä kunnioittava elämän päättyminen.

Pirjo ja Jarmo Latvala. Jarmo hoitaa lampaita, pysykologi Pirjo ihmisiä.Tiedätkö sinä, mistä ravintolassa syömäsi liha tulee ja miten kyseinen eläin on kasvatettu? Kuinka lääkitty, miten kohdeltu? Tamperelaisen Wistub Alsacen asiakkaat tietävät. Ravintola aloitti juuri yhteistyön eettisen, Akaan Viialassa sijaitsevan Tolvilan Kartanon lammastilan kanssa.

Tolvila saa 1.5. luomumerkinnän. Eläinten hyvinvointi kaikkinensa on kuitenkin ollut tilalla erityisen huomion kohteena toiminnan alusta asti. GMO-tuotteita ei ruokinnassa käytetä, eikä eläimiä lääkitä tarpeettomasti. Lampaat pääsevät myös laiduntamaan väljästi. Kasvatusolosuhteet ovat vapaasti kenen tahansa nähtävissä. Tolvilassa uuhi myös karitsoi vain kerrran vuodessa, vaikka suomenlammas voisi poikia paljon useamminkin. Lampaat on jaettu kolmeen eri aikaan karitsoivaan ryhmään, joten karitsoita on kasvamassa koko ajan. Niin vältetään myös ruuhka teurastamolla. Karitsoita ei Suomessa teurasteta kuin pienteurastamoissa, mikä on parempi ratkaisu niin eläimelle kuin ihmisellekin, vaikka pienteurastamojen määrä onkin vähäinen ja monesti siellä on ruuhkaa.

– Mielestäni pienessä teurastamossa toiminta on valvotumpaa. Ihmiset toimivat siellä omilla kasvoillaan ja nimillään. Osaan sanoa esimerkiksi asiakkaalle, kuka hänen ostamansa lihan on leikannut tai voimme tilata tarvittaessa myös erikoisleikattua lihaa, Jarmo kertoo.

Tolvilan lampaat viedään läheiselle Paijan tilateurastamolle. Eläinten hyvinvointi on keskiössä siinäkin, sillä paimen haluaa välttää karitsoidensa stressaantumisen kaikin mahdollisin keinoin. Jarmo kuljettaa lampaat pienissä erissä paikalle niille tutulla vaunulla, jossa ne makailevat matkan aikana märehtien. Perillä ne kävelevät rauhallisesti Jarmon kantaman ruokaämpärin perässä, eivätkä pääse pelkäämään missään vaiheessa. Se näkyy myös lihan laadussa. Jos eläin stressaantuu, muuttuu lihan PH-arvo välittömästi.

– Olemme saaneet pelkästään positiivista palautetta lihasta. Siitä miten mureaa ja hyvää se on. Laatu johtuu osaltaan teurastamiskäytännöistämme. Voimme hoitaa eläintä vaikka kuinka hyvin, mutta se viimeinen matka voi vesittää koko jutun.

Tolvilassa lampaista pidetään hyvää huolta. Se on myös vapaasti kenen tahansa todettavissa. Vain puhelinsoitto paimenelle ja karitsoja katselemaan.

Pienteurastamot ahtaalla

Miksi pienteurastamoja sitten on niin vähän? Lainsäädännön ja etenkin sen tulkinnan takia. Vaikka EU:ssa on periaatteessa yhteneväiset säädökset, tulkitaan meillä niitä paljon tiukemmin kuin etelämpänä. Niin tiukasti, että se vaikeuttaa tarpeettomasti pienteurasamojen toimintaa. Pienteurastamolle on samat vaatimukset ja maksut kuin suurillekin. Kustannukset ovat todella kovat. Se näkyy myös lihan hinnassa.

Tolvilan Kartano– Mielestäni pienteurastamoiden toimintaa hankaloitetaan lainsäädännöllä ihan tarpeettomasti. Muualla Euroopassa ajatellaan, että pieni ei ole riski vaan mahdollisuus. Pieniä toimijoita halutaan lainsäädännöllisesti tukea, toisin kuin meillä Suomessa. Meillä vaaditaan sellaistakin, mitä laki ei edes edellytä, Jarmo valottaa.

Allekirjoittaneen mielestä mm. kyseisellä toiminnalla on pitkälti uhrattu omavaraisuus esimerkiksi juuri lampaanlihan suhteen. Sitten itketään, kun ei ole kotimaista lammasta saatavilla. Myös eläinten kohteluun olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Tilanne on luisunut siihen, että enää ei nähdä eläintä ollenkaan, vaan ainoastaan mahdollisimman halvalla tuotettu ruho. Jos hinta on ainoa kriteeri, syömme kohta pelkästään amerikkalaista hormonilihaa. Häviämme lihantuotantokisassa siis monellakin eri tasolla. Kun eläintä on kohdeltu hyvin, eikä pelkästään tuotantovälineenä, sen myös maistaa. Ja syö hyvällä mielellä. Onneksi kuluttajat niin lihatiskillä kuin ravintoloissakin ovat heräämässä pitämään tärkeänä sitä, että tietävät missä ja miten liha on tuotettu. Sekä mitä he itselleen ja lapsilleen syöttävät.

– Nyt jos kuluttajat ja ravintolat alkaisivat käyttää enemmän pientuottajien raaka-aineita, saataisiin pikkuhiljaa väkisinkin muutosta aikaiseksi. Koen niin, että poliittisesti maatalous on nähty meillä raaka-aineen toimittajana teollisuudelle. Sen takia puhutaan suurista yksiköistä, ja meillä on isoja sikaloita ja broileritiloja. Mutta ihmiset ovat nyt havahtumassa eläinten kohteluun, Jarmo kertoo toiveikkaana.

Tolvilan Kartanolta menee karitsanlihaa parhaillaan tamperelaisravintola Wistub Alsaceen, jossa arvostetaan sekä lihan laatua että sen eettistä tuotantotapaa. Paimenen Makasiinista voi käydä kuka tahansa ostamassa lihaa kokkailtavakseen.

Tolvilan Kartano
Wistub Alsace

Lue lisää: Siivet ja Sarvet – Lihasta. Kiihkottomasti

Hanna-Leena Oja Wistub Alsacesta on hakemassa Tolvilan Kartanolta lihaa ravintolaan.
Hanna-Leena Oja Wistub Alsacesta on hakemassa Tolvilan Kartanolta lihaa ravintolaan.

Teksti ja kuvat: Ronja Honko, Lifestyle Media Oy