Kokkirintamalla monissa kisaliemissä keitetty Arto Lappalainen pistää lähileipomon briossit pystyyn ja makuja pullolleen. – Vaihdamme listaa kvartaaleittain ja seuraamme sesonkeja, mutta sliderit ovat ja pysyvät.

Hiljattain Tampellan Esplanadille avautuneella Viilalla on tovin salaisena suojeltu ase: keittiön tahtipuukkoa heiluttava Arto Lappalainen. Suomen kokkimaajoukkueessakin kisanneen keittiöfakiirin käsivarressa komeilee mitä parhain elämänohje: syö, juo, nauti. Vaikka tekemiseensä tinkimättömästi suhtautuva Lappalainen kellottaakin askelmerkkinsä tarkasti, hän ei selvästikään anna pipan kiristää liikaa. Ja asiakkaiden sitä ei tarvitse antaa tehdä ainakaan.

Tampellan tuntumasta on hissuksiin muotoutumassa suoranainen kulinaarikeskittymä. Sellainen, jossa ei tarvitse jännittää viihtymisen, palvelun tai keittiön osaamisen puolesta, mutta paikalle voi silti piipahtaa periaatteessa vaikka verkkareissa kesken iltalenkin. Ei tarvitse olla ykköset yllä tai kraka kireällä.

Valkosuklaakreemiä, mustikkaa ja marenkia.

– Tämä on korttelibistro, jossa tarjotaan yksinkertaista, hyvänmakuista ja hyvännäköistä ruokaa. Missään annoksessa ei ole yli neljää komponenttia. Teemme pienesti, mutta teemme sen hyvin, Lappalainen summaa Viilan keittöfilosofiaa.

Annokset ovatkin virkistävän erilaisia, eikä samaa korttia isketä pöytään kahdesti. Jopa Viilan pysyväksi tavaramerkkiannokseksi jo muotoutuneet sliderit ovat kaikki varsin erilaisia, eikä Lappalaisen kylmälle keittiölle sykkivän sydämen jälkiruokarintamallakaan samoja komponentteja pyöritellä. Esimerkiksi mustikkaisessa ja marenkisessa annoksessa on monia makuja, fiilistä niin metsästä kuin mummolastakin. On valkosuklaata ja mustikkaa, mutta myös kardemummaa ja rosmariinia. Jälkimmäinen avautuu kauniisti, kun lusikallisten lomassa siemaisee tilkan suositeltua Moscato d’Astia. Seuraava jälkihyvävalinta taas tuo kielen päälle rohkean suolaista tuorejuusto-karamellikreemiä ja raikasta puolukka-curdia. Jälkiruoka aikuiseen makuun, kuten Lappalainen huikkaa.

Ravintolapäällikkö Nina Sippola ja mestari Arto Lappalainen saavat Viilan salin ja keittiön soittamaan hyvin yhteen.

Myös puitteet ruokailulle ovat linjakkaasti kunnossa niin lounaalla, lauantaibrunssilla kuin tunnelmallisempaan ilta-aikaankin. Välittömään ja ennakoivaan palveluun panostetaan huolella. Ravintolapäällikkönä säkenöi keittiötaustainen, mutta sittemmin salin puolelle viinien, oluiden ja sosiaalisen säpinän perässä karannut Nina Sippola. Sali ja keittiö tuntuvatkin Viilassa soittavan hyvin yhteen. Varmasti osittain myös siksi, että Sippola ja Lappalainen ovat ystäviä jo vuosien takaa opiskeluajoilta. Välittömän, keskustelevaisen ja hyvän henkilökemian meiningin aistii Viilan aisaparista herkästi. Ja se tarttuu.

– On ihan erilaista työskennellä sellaisen henkilön kanssa, joka on valmis pallottelemaan ideoilla, eikä vaan totea sellaisessa tilanteessa, että pakkaan veitseni ja lähden, Sippola kuvailee ja kehuu Lappalaisen kykyä ottaa vastaan viilausehdotuksia annosten suhteen.

– Omasta kilpailutaustasta juontaa se ajatus, että ruoan voi aina tehdä paremmin. Silti, vaikka olisit hionut annoksen kuinka tikkiin, komppaa monissa kisaliemissä keitetty ja alati kehittymään pyrkivä Lappalainen, jonka Sippola houkutteli Viilan keittiön veturiksi.

Annoksellinen siikaa, mummonkurkkua, tilliemulsiota sekä rapsakkaista mallasta säväyttää maku- ja tekstuurikimaroineen.

Viilassa Lappalaisen lumosi listan suhteen vapaiden kokkikäsien lisäksi ravintolatila, jossa alueen historia veistämöineen ja höyläämöineen saa näkyä. Perinteet ja myös perinneruoka ovat miehelle mieluisia. Se näkyy ja maistuu myös listalla, joille on poimittu perinteistä ammentavia annoksia lepuskoista munkkeihin. Lisää on luvassa, mutta ei liiemmälti kikkailevassa muodossa. Rennosti voivat ottaa asiakkaatkin.

Viila tahtookin sanoutua irti siitä mielikuvasta, että ravintolaan pitäisi aina mennä ruokailemaan kolmen ruokalajin mitalta. Se näkyykin myös ruokalistasta, jolle ei ole eritelty alku-, pää- ja jälkiruokia. Viilaan voi todellakin pistäytyä vaikka vain yhdelle annokselle ja lasilliselle. Tai tilata useita annoksia seurueen kesken maisteltaviksi. Ruoasta ei ole tarpeen pingottaa. Se on hyvää ja moniulotteista, mutta ei edellytä herkeämätöntä keskittymistä ateriointiin, vaan antaa seurustelun ja ilonpidon nousta keskiöön. Kuten rennossa korttelibistrossa kuuluukin.

Viila, Tampellan Esplanadi 4

Teksti ja kuvat: Ronja Honko, Lifestyle Media Oy