Vesa Vuorenmaa kertoo, että perinteisten, huolella valmistettujen à la carte -annosten ravintola Myllärit on historiaa ja tarinoita täynnä. Hän avaa niitä asiakkaille kernaasti ja mielenkiintoa kutkuttavasti juomamakujen ohella.

HUOM! Artikkeli on hieman vanhentunut, sillä nykyisin (päivitetty 10.1.2022) hän toimii ravintola LiV:issä.

Vesa Vuorenmaasta piti tulla runoilija, mutta ammattirunoilun sijaan hän on jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan kuvaillut elävästi juomia ja maalannut maut elämään ravintola-asiakkaiden mielissä ja makunystyissä. Nyt hän tekee niin Mylläreissä.

Vuorenmaa suuntasi innokkaana nuorukaisena Oriveden Opiston kirjoittajalinjalle vuonna 1985.

– Huomasin, että runoilijan homma ja sillä itsensä elättäminen on tässä maassa todella vaikeaa. Eikä minulla ollut sellaista väinölinnamaista paloa, että olisi ollut ihan pakko kirjoittaa, Vuorenmaa toteaa.

Siinä vaiheessa ravintolatyö alkoi houkuttaa nuorta miestä. Nopsaan Vuorenmaa päättikin seurata veljensä jalanjälkiä ja mennä Pirkanmaan hotelli- ja ravintolaoppilaitokseen. Todellakin päättäväisesti vain mennä, vaikka hakuaika oli siinä vaiheessa jo ollut ja mennyt.

– Soitin rehtori Ilkka Säterille ja ilmoitin, että olen tulossa kouluun. Säteri oli hetken aikaa hiljaa, ja kysyi, että tiedänhän hakuajan umpeutuneen jo kuukausia sitten. Sanoin tietäväni ja että olisin kuitenkin tulossa. Säteri sanoi siihen, että kokkipuolelle on valtava jono, mutta tarjoilijapuolelle voisin ehkä päästä. Sen jälkeen hän esitti tiukan kysymyksen, että meinaanko lopettaa koulun kesken ja lähteä suoraan töihin, niin kuin veljeni oli tehnyt. Lupasin käydä koulun loppuun.

Ja loppuun Vuorenmaa sen kävikin, vaikka häntä tultiin välitunnilla kouluta asti töihin kyselemään. Vuorenmaa onnistui kuitenkin sopimaan työnantajan kanssa niin, että sai tehdä vuoronsa kouluajan ulkopuolella.

Harjoittelupaikka avautui yhdessä kaupungin kärkiravintoloista, Henriksissä, jossa Vuorenmaan kipinä salityöskentelyyn syttyi tosissaan. Vuorenmaa saikin sitten myös työpaikan arvostamassaan ravintolassa. Henriks valittiin tuolloin ensimmäisenä Helsingin ulkopuolisena ravintolana Suomen Gastronomien Seuran toimesta Vuoden ravintolaksi.

Vuorenmaa työskenteli vuosien ajan Aleksin ravintoloissa, mutta ahersi läpi myös Lapin ja laivat. Mylläreihin hän saapui maineikkaasta Tiiliholvista, jossa hän oli töissä yli 6 vuotta. Vahvasti viineihin painottuvassa klassikkoravintolassa juomaosaaminen syveni luonnollisesti entisestään, ja Myllärit onkin saanut nyt saliinsa todellisen salitaiturin ja asiakkaita viihdyttävän verbaaliakrobaatin. Poikavuosien runoilija ei nimittäin ole miehestä mihinkään hävinnyt, se vaan on ottanut yhden intohimon ja kiinnostuksen kohteen kuvailun muodon – tietenkin jalojen juomien. Vuorenmaa haluaa riisua etenkin viinistä elitistisen leiman ja tuoda sen lähelle asiakkaita.

– Jos viiniä kuvailee vain teknisin termein, on suuri osa asiakkaista aivan kujalla asiasta. Mutta kun juomasta kertoo asiakkaalle tarinan, se aukeaa paljon paremmin, Vuorenmaa valottaa.

Näin kävi kerran myös Laphroaig-viskin kanssa, jota Vuorenmaa kuvaili asiakkaalle sangen säkenöivästi väkivaltaisen savuiseksi juomaksi.

– Olet Skotlannin kytevällä nummella taistelusta väsyneenä ja kohti tulee kaksimetrinen, valtavan lihaksikas kirvestä heiluttava verinaarmuinen soturi, joka kiltti heilahtaen ottaa kiinni takatukastasi ja painaa pääsi kytevään turpeeseen. Siltä maistuu Laphroaig.

Tähän mainittakoon, että Vuorenmaan kuvauksen jälkeen asiakas halusi ehdottomasti maistaa kyseistä viskiä. Niin olisin halunnut minäkin.

Teksti ja kuvat: Ronja Honko, Lifestyle Media Oy

KOTISIVUT RAVINTOLAESITTELY